Osaan laulaa kuin enkeli ja samalla en kuitenkaan

Kauheeta kun aika rientää nopeesti, viikko jo kaukana kaikesta turvallisesta ja tutusta. Hetkittäin sillon ku krisse on töissä ja itellä on vapaata, nii tulee ahdistus ja ikävä kotiin. Mut nyt alkaa päivät rutinoituu jo niin hyvin että hujauksessa tää on ohi, niin täytyy nyt nauttia siitä mitä vielä täällä on aikaa jäljellä :)
Ei oo koskaan mikään vieras paikka, saatikka kaupunki tuntunu näin nopeesti kodilta! Tää ei oo viimenen reissuni varmasti tänne paikkaan !

Nyt on ollu niin hyvät ilmat että päivittäin tulee oltua jonku verran pihalla, joko töissä asukkaiden kanssa tai illalla kävellen pitkin Skövden katuja. Tää ydinkaupunki on vaan niin pieni, että sen kiertää kävellen ympäri ihan hetkessä. Mutta sitte myö kävellään siksakkia ja aina löydetään jotain uutta ja mielenkiintosta. On paljon paikkoja joiden ohi ollaan aina kävelty ja mietitty että tuolla pitää kyllä käydä, muttei vielä yhessäkään niistä olla käyty :D
Ehkä viikonloppuna sitte ku on molemmilla vapaa.






Siinä on museolla oikee nimi!

Ohimenevä paniikin tunne iski tossa muutamapäivä takaperin. Mentiin pesemään pyykkiä kellariin jossa on pesukone ja kuivausrumpu. Sillon kun meille kerrottiin ja näytettiin konetta niin Krisse ei ollu paikalla ja tottakai mie unohin sanoo että EI ovea kiinni! Astuttiin ovesta sisään, Krisse sanoo että "pitäisköhän laittaa ovi kiinni" ja sen samalla sekunnilla kun ovi pamahti kiinni, mie karjun että eieieiei meillä ei oo avaimia :D Sielläpä sitte oltiin, kellarissa, lukkojen takana. Löydettiin kuitenki ovi josta päästiin hämähäkkiseittien saattelemana ulos :D Muistetaanpahan jatkossa aina informoida toisiamme tarkemmin.

Kyseltiin töissä että missä täällä kannattais käydä kiertelemässä, niin saatiin reittiohjeet järvelle joka on kuulemma näkemisen arvonen ja matkaanki menee alle 30 min. Ajateltiin että samakostuo ja lähettiin kävelemään. Kävellä saatiin, etittiin sitä järveä yli tunti, ja kun sinne löydettiin, niin vastassa oli kaislikko-lampi. Sillon syletti vähän, oli se nätti joo ku aurinko oli laskemassa ja kimmels kivasti lammikon pintaan, mutta kun oottettiin jotain WAAU elämystä tältä "järveltä" nii oli pieni pettymys ku päästiin perille..
Ei se reissu kuitenkaa hukkaan menny, tulipahan liikkuttua ja oltua kunnolla raittiissa ilmassa (=



 

 

Nyt on aika taas rientää, kaupat odottaa ja lenkkipolut huutaa niemeäni!
Palaamisiin <3

 

 

 



 

Ja me juostaisiin paljain jaloin pelloilla sua kissankelloilla kutittaisin

Ihan huippua, töissä kaikki työntekijät ja asukkaat puhuu suomea. Mikä helpotus! Jännää miten niillä on säylyny suomenkieli tosi hyvin, vaikka osa on muuttanu tänne jo ihan pienenä, 4-vuotiaana.. Niillä on tosi ihana aksentti ku ne puhuu ruotsalaisittain suomea :D

Eiks ekan päivän töissä kuulu olla aina helppo ?
Eilen tosiaan alotettiin Suomikodissa harjottelu joka alko paremmin ku hyvin! Miun ohjaaja on ihan tosi mukava räpätäti. Se on toiselta ammatiltaan jalkahoitaja. Kuinka somasti sattuikaan, että eilen oli kuukauden ensimmäinen jalkahoitopäivä asukkaille :) Mie kattelin kylläkin vaan vierestä, ne laitteet ja vermeet oli nimittäin sen näkösiä että mitä kauempana pysyn sitä paremmassa turvassa asukkaiden varpuliinit on :D Mutta toisaalta oli kyllä mukava vaan kattoa kuinka homma toimii. Siinä samalla saatiin kuitenki tutustuttua ohjaajan kanssa ihan kunnolla ilman mitään kiirettä.
Jää murrettu, Check !

Ihanaa kirjottaa tietokoneella! Tulin ennen iltavuoron alkua kameran kanssa kirjastoon, että saan tänne kirjotusten joukkoon vähän eloa (:

Kaikki on täällä niin tarkka! Muutamia asioita jotka hämmästyttää suuresti:

• Lähihoitajat EI saa jakaa tai antaa minkään valtakunnan lääkkeitä! Ei edes dosettiin valmiiksi jaettuja lääkkeitä. Insuliini on ainut jota voi pistää, mutta siihenki tarvitaan alussa sairaanhoitajan tarkastus ja jatkossa suostumus. Jos vuorossa ei jostain syystä ole sairaanhoitajaa ja asiakas tarvitsee äkisti esim. panadolia tai buranaa, on lähihoitajan soitettava kuntaan päivystävälle lääkärille ja pyydettävä siihen lupa ja annettava lääke puhelun aikana.

• Kirjastoon tullessani, minua pyydettiin esittämään kaikki henkilökorttini joita on mukana henkilöllisyyden tunnistamiseksi ja ilman passia ei tässä kirjastossa ulkopaikkakuntalainen voi asioida. Outoa.

• Kouluja täällä on joka nurkalla. Yhdellä kävelyreissulla saattaa eri kouluja tulla vastaan 5-8. Herää kysymys että mistä niitä opiskelijoita riittää kun koko paikassa on vaan 34 tuhatta asukasta :D

• Kielitaito, en ookkaan niin surkee ku oon aina kuvitellu! Kyllä ne sanat vaan pulpahtelee mieleen kun on pakko selvittää asioita ja pysyä hengissä! Vaikka petraamista kyllä todellaki löytyy, ja välillä tuntee ittensä kyllä niin uunoks että oksat pois! Tästäpä ei onneks voikkaan kun kehittyä :)

Tässäpä kaipaamianne kuvia matkan varrelta!



       

Tukholmaa

Aijemmin kertomani pääsiäisparaati Tukholmassa

Pääsiäinen on täällä viety kaduille asti

Majapaikkamme Vandrarhem, pimeällä toiselta nimeltään kummituslinna


Yritän taas tulla mahdollisimman pian kertoilemaan kuulumisia, nyt täytyy nokka suunnata kohti työmaata. See you again ! (:



Heja Svärje

Täällä sitä nyt ollaan jo toista päivää. Matkat meni tosi hyvin, ilman mitään sen suurempia ongelmia!
Lauantaina lähti lento Helsinki-Vantaalta klo 8.00 aamulla ja laskeutu Arlandaan klo8.00 paikallista aikaa. Siitä suunnattiin Tukholmaan kiertelemään paikkoja. Satuttiin passelisti paikalle, pääsiäisparaatiin, tosin neljän henkilön kokoiseen, mutta paraati kun paraati :D

Tukholmasta hypättiin illalla junaan joka suuntasi Skövdeen. Pitkään ja hartaasti mietittiin juna-asemalla, että mihinkähän suuntaan sitä lähtis onneaan kokeilemaan että löytäis majapaikkaan. Kysyttiin neuvoa paikalliselta naiselta, joka lähti näyttämään meille tietä, ja saattoi perille asti. Kuinka ihania ihmiset onkaan :)

Ensimmäinen ongelma tuli eteen vasta Vandrarhemin(majapaikka) pihaan päästyä. Kaikki ovet lukossa ja ei ristinsielua missään :D Otin puhelimen kauniiseen käteen ja soitin ovessa olevaan numeron. Selvisin siitä yllättävän hyvin näinkin huonolla kielitaidolla.Tästä ei voi kun kehittyä! :)

Eilen ja tänään ollaan päivät vietetty katsellen kaupunkia ja ihastellen pitkälle edennyttä kevättä. Paikkana tää on tosi pieni, n.34 tuhatta asukasta, mutta kotosa kun mikä! Eipähän voi eksyä! :D

Lämmintäki on ollu, tänään mittarissa napotti +18 lämmintä ja pieni tuuli.
Tänään käytiin myös tutustumassa TOP-paikkaan, jossa kaikki työntekijät ja asiakkaat puhuvat onneksemme suomea :D Huomenna suuntaamme ensimmäiseen vuoroon, aamulla 7.30 :)

Valitettavasti tämä postaus on kuvaton, koska rakas tablettini ei suostu yhteistyöhön kanssani
-.- Työmatkan varrelta löytyy kirjasto, niin käydään huomenna tsekkaamassa josko sieltä löytyisi  vaikka tietokoneita :)

Palaamisiin !

Vihdoinkin

Jeijj, nyt on pitkään mietitty blogi luotu ! Mulla oli joskus aijemminki blogi, mutta innostus sitte lopahti heti alkuunsa.. Nyt jos sais vaikka uutta kipinää ja intoa kirjottamiseen jälleen.

Ja on mulla oikeestaan syyki miks loin ihan uuden blogin. Oon lähössä nimittäin perjantaina työherjotteluun Ruotsiin, nii on sitte muuki kanava ku facebook jota kautta päivitellä kuulumisia ja laitella kuvia reissunpäältä :) Aikaa säästävämpää tää kuulumisten kertominen on täällä ku puhelimen välityksellä koko sukulaumalle :D 

Mutta joo, reissuun lähdöstä.. Pakkailuja en oo vielä alottanukkaan, mietinnän tasolla korkeintaan. Eikös sitä niin sanota että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :P Kaiken kukkuraks, huomenna on koulussa järkyttävän isot kuntoutumisen tentit. Lukeminen tuntuu todenteolla turhalta, koska ajatukset on jo niin vahvasti lähtöpäivässä, että enköhän suuntaa tentteihin suosiolla impromielellä.. Hyvin sivuutin tänki päivän lukemiset lepomalla kukkosia ja kahvittelemalla appivanhempien kanssa. Toimii!

Nyt siirryn latjaamaan noita vaatteitani pakkauskuntoon!

Palataan taas, Heido! (: