Osaan laulaa kuin enkeli ja samalla en kuitenkaan

Kauheeta kun aika rientää nopeesti, viikko jo kaukana kaikesta turvallisesta ja tutusta. Hetkittäin sillon ku krisse on töissä ja itellä on vapaata, nii tulee ahdistus ja ikävä kotiin. Mut nyt alkaa päivät rutinoituu jo niin hyvin että hujauksessa tää on ohi, niin täytyy nyt nauttia siitä mitä vielä täällä on aikaa jäljellä :)
Ei oo koskaan mikään vieras paikka, saatikka kaupunki tuntunu näin nopeesti kodilta! Tää ei oo viimenen reissuni varmasti tänne paikkaan !

Nyt on ollu niin hyvät ilmat että päivittäin tulee oltua jonku verran pihalla, joko töissä asukkaiden kanssa tai illalla kävellen pitkin Skövden katuja. Tää ydinkaupunki on vaan niin pieni, että sen kiertää kävellen ympäri ihan hetkessä. Mutta sitte myö kävellään siksakkia ja aina löydetään jotain uutta ja mielenkiintosta. On paljon paikkoja joiden ohi ollaan aina kävelty ja mietitty että tuolla pitää kyllä käydä, muttei vielä yhessäkään niistä olla käyty :D
Ehkä viikonloppuna sitte ku on molemmilla vapaa.






Siinä on museolla oikee nimi!

Ohimenevä paniikin tunne iski tossa muutamapäivä takaperin. Mentiin pesemään pyykkiä kellariin jossa on pesukone ja kuivausrumpu. Sillon kun meille kerrottiin ja näytettiin konetta niin Krisse ei ollu paikalla ja tottakai mie unohin sanoo että EI ovea kiinni! Astuttiin ovesta sisään, Krisse sanoo että "pitäisköhän laittaa ovi kiinni" ja sen samalla sekunnilla kun ovi pamahti kiinni, mie karjun että eieieiei meillä ei oo avaimia :D Sielläpä sitte oltiin, kellarissa, lukkojen takana. Löydettiin kuitenki ovi josta päästiin hämähäkkiseittien saattelemana ulos :D Muistetaanpahan jatkossa aina informoida toisiamme tarkemmin.

Kyseltiin töissä että missä täällä kannattais käydä kiertelemässä, niin saatiin reittiohjeet järvelle joka on kuulemma näkemisen arvonen ja matkaanki menee alle 30 min. Ajateltiin että samakostuo ja lähettiin kävelemään. Kävellä saatiin, etittiin sitä järveä yli tunti, ja kun sinne löydettiin, niin vastassa oli kaislikko-lampi. Sillon syletti vähän, oli se nätti joo ku aurinko oli laskemassa ja kimmels kivasti lammikon pintaan, mutta kun oottettiin jotain WAAU elämystä tältä "järveltä" nii oli pieni pettymys ku päästiin perille..
Ei se reissu kuitenkaa hukkaan menny, tulipahan liikkuttua ja oltua kunnolla raittiissa ilmassa (=



 

 

Nyt on aika taas rientää, kaupat odottaa ja lenkkipolut huutaa niemeäni!
Palaamisiin <3